Tekstit

Scrolling for doom

Doomscrolling eli suomeksi tuomioselailu tai synkkyysselailu: päivität puhelimen selaimessasi uutisia ja skrollaat twitteriä kilometreittäin kohti pimenevää pohjaa - mutta kuten tiedämme, pohja on kuvannollinen eli selaaja saattaa käyttää skrollaamiseen tunteja, ilman että havaitsee ajan kuluneen. Tämä ei ole viihdettä - ainakaan siinä mielessä, että se viihdyttäisi selaajaa positiivisesti. Synkkysselailija tuntee olonsa epätoivoiseksi maailman menosta ja hänestä yhteiskunnan ja planeetan tulevaisuus vaikuttaa, no, synkältä. Tunnustan olevani synkkyysselailija. Putinin hyökättyä Ukrainaan seurasin twitterissä sodankulusta (rehellisesti) uutisoivia tilejä. Tarkistin twitterin päivän aikana kymmeniä kertoja ja luin Ylen uutiset joka aamu ja ilta. Silmät avattuani tarkistin heti ensimmäisenä, mitä yön aikana oli tapahtunut. Ruutuaikani kipusi tunneilla ylöspäin. Auttoiko tämä tuomioselailu? Kenties siinä mielessä, että jaioin todenmukaisia uutisia ja lahjoituskohteita. Mutta tähän tulokse...

Kerro kerro kuvapankki

Kuvien käyttämisessä on aivan ensimmäisenä huomioitava kuvan käyttöoikeudet. Mitä tahansa netistä löydettyä kuvaa ei ole hyvä käyttää, vaan pahimmassa tapauksessa näin tekevä syyllistyy rikokseen. Seuraamukset eivät kuitenkaan ole ainoa syy syynätä käyttämiensä kuvien lisenssejä. Jos käytät vaikkapa valokuvausyruittäjän kuvia ilman lupaa ja krediittiä, haittaat myös hänen työtään.  Mistä näitä käyttökelpoisia kuvia sitten voi saada, jos niitä ei ota itse? No kuvapankeista tietenkin! Esimerkiksi Pixbuster on kotimainen kuvapankki, jonka kaikki kuvat ovat vapaita käyttää ja muokata, myös kaupalliseen käyttöön. Heitä ei tarvitse kreditoida, mutta itse neuvon aina merkitsemään jotenkin, mistä kuva on saatu. Tämä lisää toimintasi läpinäkyvyyttä eli rehellisyyttä.  Saatat kyseenalaistaa, miksi ylipäätään käyttää kuvia. Ei hätää, tätä ei tarvitse jäädä ihmettelemään, vaan kuvien käyttöön on monta hyvää syytä. Kuvien avulla voi kiinnittää ihmisten huomion, luoda mielikuvia ja mielleyh...

Kaksi organisaatiota, joilla some toimii

Eläimellistä viestintää Eläimellistä viestintää on omien sanojensa mukaisesti tiedontuottaja, jossa tutkittu tieto ja eläinlähtöisyys kohtaavat. He hyödyntävät erinomaisesti somea; heillä on valitut värit ja fontit, joita käytetään jokaisessa julkaisussa ja somen ilmeissä. Jokainen julkaisu on tarkoin muokattu sen somen mukaan, minne se julkaistaan. Instagramissa julkaisut eivät ole ainoastaan syötteessä, vaan myös tarinoissa, jonne julkaisua täsmennetään kommentein. Keskustelu on avointa ja kaikkiin kommenteihin vastataan ja kommentoijan luvalla esimerkiksi yksityisviestit julkaistaan myös tarinoissa, mikä lisää läpinäkyvyyttä.  Valtioneuvosto Aloin seuraamaan Valtioneuvoston instagramia ja ollen ollut melko vaikuttunut siitä. Julkaisuja on usein ja ne kulkevat tuorempien uutisten kanssa. Kun avaan instagramin, saan Valtioneuvokselta usein ensimmäisenä tiedon uusista koronarajoituksista. Julkaisuissa on yhtenäinen ulkoasu. Verrattuna ryhmätehtävän organisaatioon Molemmat yllä main...

To blog or not to blog

Bloggaako joku vielä? Tätä kyseenalaistin ensimmäisenä, kun saimme somesisällön tuottamisen kurssilla tehtäväksemme perustaa blogin. Kirjoitin blogia viimeksi ehkä 18-vuotiaana eli vuonna 2012. Bloggaaminen ja julkisen nettipäiväkirjan pitäminen oli nollareiden ja vielä kymppiluvunkin "juttu." Kaikilla oli blogi tai vähintään kirjoittivat IRC-Galleriaan angsteistaan mustavalkoisten gifien välissä.  Oman blogini nimi oli Fat and happy, mitä en todellakaan ollut - olin vaikeasti masentunut ja sosiaalisesti ahdistunut, linnoittautunut vanhempieni yläkertaan vailla mitään toivoa tulevaisuudesta. Blogitekstini ailahtelivat laadultaan ja aiheiltaan ääripäästä toiseen, kuten mielialanikin.  Minulla oli kuitenkin sanoma, vaikka se ei blogistani nimeä pidemmälle välittynytkään; halusin olla onnellinen, lihavana ihmisenä. Tämä oli kunnioitettava tavoite, kun ottaa huomioon sen ajan laihuuden ihannoimisen. Kehopositiivisuus odotti vielä syntymäänsä - tai me lihavat odotimme sitä.  M...