To blog or not to blog
Bloggaako joku vielä?
Oman blogini nimi oli Fat and happy, mitä en todellakaan ollut - olin vaikeasti masentunut ja sosiaalisesti ahdistunut, linnoittautunut vanhempieni yläkertaan vailla mitään toivoa tulevaisuudesta. Blogitekstini ailahtelivat laadultaan ja aiheiltaan ääripäästä toiseen, kuten mielialanikin.
Minulla oli kuitenkin sanoma, vaikka se ei blogistani nimeä pidemmälle välittynytkään; halusin olla onnellinen, lihavana ihmisenä. Tämä oli kunnioitettava tavoite, kun ottaa huomioon sen ajan laihuuden ihannoimisen. Kehopositiivisuus odotti vielä syntymäänsä - tai me lihavat odotimme sitä.
Mikä olisi voinut auttaa minua (terapian lisäksi, mutta sinne pääsin onneksi myöhemmin) blogini kirjoittamisessa, olisi voinut hyvin olla Katleena Kortesuon kirja, Sano se someksi. Teos on julkaistu 2014, joten minun blogiyritykseni elvyttämiseksi se ei aivan ehtinyt. En ihmettele, että 2018 kirjasto on julkaistu vielä uusi, laajempi painos - vaikka minä heitin oman blogini menemään ja vuosien jälkeen häpeillen poistin sen, ei bloggaaminen koko maailmasta loppunut.
Vastaus aluksi esittämääni kysymykseen on siis kyllä. Kyllä joku vielä bloggaa.
Itseasiassa todella moni bloggaa. Kaikilla ei välttämättä enää ole "virallista" blogia, mutta lähemmin tarkasteltuna tviittaaminen, instaaminen ja tiktokkaaminenkin ovat eräänlaista bloggausta. Se on nopeampaa sisältöä ja joillekin vähemmän tekstipainotteista, kuin "perinteisen" blogin kirjoittaminen, mutta samankaltaisuuksia silti löytyy. Kerrotaan omasta päivästä, kuulumisista, mielipiteistä ja tekemisestä.
On siis hyvä, että somettamisen (ja bloggaamisen) tueksi on olemassa oppimateriaalia. Kirjoittamisesta blogipohjaan on tullut virallisempaa ja tavoitteellisempaa. Blogejakaan eivät enää pidä ainoastaan yksityiset ihmiset, vaan blogien takana voivat naputella niin yritykset, koirien kasvattajat tai vaikkapa kirjastot. Vaikuttajista eli influenssereista puhumattakaan. Eli kyllä ensimmäistä kertaa bloggaamisen maailmaan astuvalle on tuki tarpeen.
Erityisesti tälle milleniaalille, joka kaikesta ajankulusta huolimatta jaksoi ihmetellä, miten paljon Blogger on muuttunut.
Sano se someksi luku kuusi antaakin neuvoja nimenomaan hyvän blogin ylläpitämiseen. Hyvä blogi päivittyy aikataulussaan, eikä seisoskele pitkiä aikoja hiljaa, kunnes joku muistaa puhaltaa pölyt pois päältä. Kirjoitukset ovat selkeitä ja houkuttelevat keskusteluun. Puoleensa vetävän kirjoituksen luomiseksi Kortesuo antaa vinkin - älä pureskele liikaa. Lukijalle on annettava tarpeeksi tilaa, muuten mahdollinen kanssakäyminen hänen kanssaan ei elä kommenttikentälle saakka. Toisin sanoen, mistä tahansa bloggaaja kirjoittaakaan, kaikkia näkökulmia ei tarvitse eikä pidäkään kattaa.
Kortesuo korostaa myös oman tyylinsä löytämisen tärkeyttä. Kannattaa luottaa omaan ääneensä, eikä kopioida toisten tapoja kirjoittaa. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että blogitekstin kirjoittamiseen lähdetään täysin kylmiltään. Aihe valikoituu helposti, mutta näkökulma unohtuu - tai ne sekoittuvat keskenään. Voin kirjoittaa esimerkiksi koirista, mutta onko kuvakulmani "koira on hyvä lemmikki" vai "koiran pitäminen ei ole vegaanista."
Blogia pitää muistaa myös markkinoida. Kortessuo listaa tähän peräti kuusi keinoa; vierailupostaukset, printtimaailman hyödyntäminen esimerkiksi liittämällä blogi käyntikorttiin, linkitys muilla verkkosivuillasi, aktiivinen verkostoituminen, blogien hakupalveluihin liittyminen ja blogipostausten liittämien muihin someihin, kuten Twitteriin ja Facebookiin.
Tämän lisäksi kannattaa seurata blogin liikennettä ja tarkkailla, mistä kävijät löytävät blogiin ja milloin kävijöitä on paljon - ja mistä kävijäpiikki johtuu. Kortesuo kertoo, että lukijoista ja liikenteestä voi tehdä päätöksiä siitä, mitä omassa blogissaan voisi parantaa.
Bloggaajan työnsarka ei todellakaan ole pieni. Tarvitsen itse ainakin vielä yhden Kortesuon vinkin - retoriseen kysymykseen lopettamisen.
Miten metaa on kirjoittaa blogia bloggaamisesta?
- Karsu, SeAMK:n kirjasto- ja tietopalvelualan opiskelija
Kommentit
Lähetä kommentti